Toiminta

Joulukuussa 1988 Monrepos’n kartanon päärakennuksessa riehui tulipalo, joka tuhosi rakennuksen kattopinta-alasta noin puolet ja koko itäpäädyn osittain käyttökelvottomaksi. Kevättalvella 1990 Park Monrepo kääntyi suomalaisten puoleen pyynnöllä, että Suomesta saataisiin kartanon päärakennukseen uusi peltikate.

Kesäkuussa 1990 perustettiin Suomessa kansalaisjärjestö, Pro Monrepos -yhdistys, jonka ensi tavoitteena oli organisoida talkooleiri purkamaan päärakennuksen tulipalossa tuhoutuneet rakenteet. Ensimmäiselle 12 päivän pituiselle leirille heinäkuussa osallistui 16 vapaaehtoista. Tämä oli ensimmäinen vapaaehtoisten talkooleiri Neuvostoliitossa. Purkutyön tuloksia täydennettiin syksyllä myrkytyksellä, jolla homesienen leviäminen saatiin estetyksi.

Myönteisten kokemusten rohkaisemina ryhdyttiin Suomessa suunnittelemaan työn jatkamista.  Huhtikuussa 1991 allekirjoitettiin Park Monrepon ja Pro Monrepos ry:n yhteistyösopimus, jolla taattiin työn jatkuminen.

Keväällä Finnstroi Oy lahjoitti yhdistyksellemme työmaaparakin. Tällä 208 m2:n parakilla ratkaistiin leiriläisten majoitusongelmat Viipurissa.

Syksyllä 1992 allekirjoitettiin venäläisten ja suomalaisten välillä sopimus, jonka perustavoitteena on luoda Monrepos’n luonnonpuistoon kansainvälinen koulutus-, kulttuuri- ja matkailukeskus.

Vuosina 1991-93 pidettiin Monrepos’sa lähinnä Tampereen ja Otaniemen Teknillisten Korkeakoulujen toimesta opiskelijaleirejä, joiden aikana tehtiin mm. päärakennukseen väliaikainen peltikate ja julkisivuja kunnostettiin. Park Monrepo ehosti väliaikaisesti päärakennuksen sisätiloja, jotta siellä pystyttäisiin pitämään mm. näyttelyitä ja konsertteja. Venäläisiä orkestereita onkin soittanut useana kesänä kartanossa täydelle salille. Konserttiviikon aikana muusikot ovat asuneet yhdistyksen parakissa.

Monrepos´n puistoon tutustui heinäkuussa 1992 silloinen opetusministeri Riitta Uosukainen puolisoineen. Hänelle kerrottiin puiston historiaa pienen kävelyretken aikana. 

Suomalaisten opiskelijoiden kiinnostus Monrepos’ta ja Viipuria kohtaan oli Suomessa aktiivista. Nuori arkkitehti Tuula Pöyhiä teki yli 200-vuotiaasta Monrepos’n kartanosta diplomityönsä, joka arvostettiin erinomaiseksi opinnäytteeksi.

Toimintaa jatkettiin menestyksellisesti vuosina 1994-96. Överbyn ja Lepaan puutarha-alan oppilaitokset osallistuivat puiston ehostamiseen yhdessä Park Monrepon kanssa. Näinä vuosina suomalaiset eivät osallistuneet rakennusten kunnostamiseen, koska vielä ei ollut virallista yhteistä sopimusta niiden käyttötarkoituksesta. Rakennusten kannalta tämä oli kohtalokasta aikaa, sillä homesienistö pääsi uudestaan rehottamaan. Rakennusten kunto joutui erittäin huolestuttavaan tilaan.

Vuoden 1998 alkuvuodesta luotiin uusi organisaatio, jolloin Hämeen, Tampereen ja Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulut sekä Inno-Center yhdessä Pro Monrepos ry:n kanssa loivat kiinteän yhteistyökumppanuuden. Opiskelijat olivat valmiit rakentamaan puistoon 1950-luvulla tuhoutuneen kaarisillan. Keväällä ryhdyttiin sillan esivalmistelutöihin Hämeenlinnassa, Hämeen ammattikorkeakoululla. Kaikki tarvittavat rakennusmateriaalit saatiin lahjoituksena Suomesta ja itse siltatyöt viimeisteltiin Monrepos’sa syksyllä 1998. Silta oli valmis syyskuussa, ja juhlalliset vihkiäiset pidettiin Viipurissa lokakuussa. Sillan vihki ministeri Antti Kalliomäki.

Onnistuneen siltaprojektin innoittamana päätettiin vuodenvaihteessa 1999 esittää Park Monrepolle uusi työprojekti, Neptunuksen temppeli. Alustaviin rakennustöihin päästiin keväällä 1999. Temppelin piirustukset laati vanhojen valokuvien perusteella arkkitehti Lauri Tiihonen ja esirakentaminen tapahtui Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa.
Perustukset vanhan ja 1950-luvun lopulla puretun temppelin paikalle teki Park Monrepo, ja itse pystytystyö alkoi elokuun puolenvälin jälkeen. Kaikki rakennustarvikkeet ja työvoima tuli Suomesta, ja kahden viikon uurastuksen jälkeen temppeli oli valmis yhtä hohtavan valkeana kuin parhaimpina päivinään.

Juhlalliset ja näyttävät vihkiäiset pidettiin syyskuussa, ja niihin osallistui myös kreivi Peter von der Pahlen, kartanon viimeisen omistajan poika. Valmistuttuaan temppeli saavutti nykyviipurilaisten suuren suosion mm. hääkuvien ottopaikkana.

Vuonna 2001 tamperelaiset rakensivat toisen kaarisillan, jonka konstruktio perustui vanhoihin valokuviin. Nykytekniikkaa hyödyntäen kaarisilta sai saman ulkonäön, jollainen se oli noin sata vuotta sitten.

Kesällä 2003 pystytettiin taas Tampereen ammattikoulun toteuttamana teekatos rantakalliolle vanhojen kiviperustusten päälle. Kuusikulmainen rakennelma tehtiin vanhan valokuvan mallin mukaiseksi. Kaarisillan ja teekatoksen suunnitteli insinööriopiskelija Olli Kolkka Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Insinööriopiskelijat Minna Arola ja Jarno Oravasaari Tampereen ammattikorkeakoululta palkittiin 14.05.2002 ammattikorkeakoulujen Thesis-tutkintotyökilpailussa Monrepos’n alueella olevan Ludwigsburgin hautalinnan kunnostamista koskevasta suunnitelmasta. 

Tämän suunnitelman pohjalta oli tarkoitus kunnostaa rappeutunut Ludwigsburg yhdessä Park Monrepon ja suomalaisten opiskelijoiden kanssa kesällä 2003. Projekti kariutui suomalaisten ja venäläisten rakennusaikataulujen yhteensovittamisvaikeuksiin.

Puisto rakennelmineen ja siltoineen on nykyisin viipurilaisten ilon aihe ja arvostettu käyntikohde. Silti ei ilkivallaltakaan ole voitu välttyä. Kaarisiltojen koristepalloja on irroteltu, seiniin piirretty ja onpa teekatoksen lattian keskelle sytytetty nuotioitakin.

Aktiivinen toiminta Monrepos’sa ei olisi ollut mahdollista ilman hyvää yhteistyöhenkeä Park Monrepon kanssa ja monien liikelaitosten, säätiöiden ja Suomen valtiovallan antamaa rahallista tukea ja myötämielistä suhtautumista yhteistyöhankkeita kohtaan.

Suurimmat kiitokset ansaitsevat Pro Monrepos ry:n jäsenet, jotka yli kymmenen vuoden väsymättömällä ja vapaaehtoisella työpanoksella ovat saavuttaneet uskomattomia tuloksia. Kaikki tämä on innostanut konkreettisesti meitä suomalaisia suunnittelemaan edelleen Monrepos’n aluetta yhdessä venäläisen organisaation ja yhteistyökumppaneittemme kanssa.