Monrepos sotien jälkeen

Moskovan rauhansopimuksessa 1944 Suomi joutui luovuttamaan Viipurin, koko Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan Neuvostoliitolle. Viipurissa tuhoutui paljon rakennuksia, mutta Monrepos’n kartanon alue säilyi ehjänä. Se nimitettiin vuonna 1948  Neuvostoliiton presidentin M. I. Kalinin mukaan, ” Kulttuuri- ja lepopuisto Park M.I.Kalininiksi ”.


Sotien jälkeen 1950-luvulla puistossa olleet kaarisillat, Mariantorni, Neptunuksen temppeli, pääportti, teekatos ja mm. Paulstein purettiin huonokuntoisina. Kaarisiltojen tilalle tehtiin betonirakenteiset sillat ja uusi pääportti suunniteltiin ja rakennettiin neuvostotyyliin.


Park Kalininista tuli huvipuisto, jonne rakennettiin soittolava, karuselli, keinuja ja kiipeilytelineitä lapsia varten. Ludwigsteinin hautasaaren tultiin veneillä retkelle, ja vanhat Nicolayn sukuhaudat joutuivat ilkivallan kohteeksi.


Kartanon päärakennukseen perustettiin 1950-luvulla  lasten päiväkoti ja kirjastorakennuksesta tehtiin vanhusten asuntola.


Park Kalinin oli suosittu retkeily- ja virkistyskohde, jonne neuvostokansalaiset tulivat viettämään vapaa-aikaa.


Sotien jälkeen kartanon siteet suomalaisiin katkesivat monen vuosikymmenen ajaksi. Suomalaisia turisteja kävi Monrepos’sa hyvin vähän 1960- ja 70-luvuilla, koska Viipuri ei ollut turistikaupunki eikä siellä ollut mahdollista yöpyä. Tilanne muuttui 1980-luvulla, kun Viipuriin valmistui hotelli Druzhba.


Puistoon rakennettiin 1980-luvun alussa uusi pääportti vanhojen valokuvien perusteella  laadittujen piirustusten mukaan.

Vuonna 1988 huvipuistona toiminut Park Kalinin sai nimen Park Monrepo, ja niin vanha kunniakas nimi palautettiin. Samalla puisto nimettiin Valtion historiallis-arkkitehtuuriseksi luonnonpuistomuseoksi, jolloin kartanon päärakennuksen lastenkoti ja kirjastorakennuksen vanhusten asuntola lakkautettiin ja maailmanpyörä, karusellit ja tanssilava purettiin.