Väinämöinen kanteleineen jälleen Montepos’ssa

Viipurin Monrepos’n puisto sai vakaan vanhan Väinämöisen, tietäjä iänikuisen patsaan takaisin 2. kesäkuuta 2007. Puiston luoteisnurkkaan pystytettiin ensimmäinen Väinämöistä esittänyt patsas jo 1830-luvulla. Toinen, neljäkymmentä vuotta myöhemmin pystytetty Väinämöinen katosi neuvostovallan aikana 1941. Nyt, vuonna 2007, on Kalevalan sankari palannut paikalleen, kun pietarilainen Konstantin Bobkov sai toteutettua meitä suomalaisiakin ilahduttavan haaveensa. Patsaan paljastustilaisuutta 2.6.2007 kunnioittivat läsnäolollaan taivaalta paistaneen auringon lisäksi mm. Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto, vararehtori Mauno Kosonen ja konsuli Leena Liski Suomen Pietarin pääkonsulaatista. Suomalaisia edusti myös ryhmä Pro Monrepos -yhdistyksen hallituksen edustajia.

Park Monrepota edusti johtaja Evgeny Trufanov, Pietarin kulttuurikomiteaa puheenjohtaja Vladimir Bogush ja lisäksi paikalla olivat niin Viipurin kaupungin kuin Leningradin alueen edustajat. Yhdistyksemme hallituksen jäsen Eero Kunttu puhui patsaan paljastustilaisuudessa kertoen patsaan historiasta ja toivoen, että nyt paljastettu olisi vihdoin viimein se, joka säilyisi paikalla ikuisesti.

Vuoteen 1941 paikalla sijainnut Johannes Takasen Väinämöinen oli Konstantin Bobkovin teoksen esikuvana, mutta uusi patsas ei ole vanhan kopio. Takasen sinkistä tehdystä Väinämöis-patsaasta ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, joten Konstantin Bobkov joutui tukeutumaan rekonstruktiota tehdessään valokuviin. Hän on varannut itselleen taiteilijan vapauden ja vaihtanut Väinämöiselle tuohivirsut jalkaan. Aiemmassa patsaassa Väinämöisen jalkineina olivat matalat kengät.

Konstantin Bobkov on ikihyviksi ihastunut Monrepos’n puistoon ja halusi, että Väinämöinen palaa paikalleen suuren luonnonkiven päälle puiston luoteisnurkkaan. Haaveen toteuttaminen oli suuren työn takana, sillä rahoituksen järjestäminen oli hankalaa. Pro Monrepos yhdistys yritti parhaansa mukaan tukea patsashanketta, mutta tulokset jäivät laihaksi.

Patsaan paikka on 1800-luvun alkupuolella valittu upeasti: taustana jylhä graniittinen kalliojyrkänne, edessä meri. Kivinen maasto ja kaukainen sijainti puiston luoteisnurkassa loi omat haasteensa painavan patsaan pystytykselle: isoja koneita ei voinut käyttää. Toivoa sopii, ettei Bobkovin uusi Väinämöinen joudu ilkivallan uhriksi kuten ensimmäinen edeltäjänsä, tanskalaisen kuvanveistäjä Gotthelf Borupin teos vuonna 1871. Onneksi taiteilija on valinnut materiaaliksi kestävän, mutta kauniin valkoisen graniittibetonin.